Lähtöpaikat: Louhiojan uimaranta, Veikontien pää, kevyen liikenteen väylän kaiteen itäpää

Merkitty keltaisella nauhalla. Polun pituus on noin 4,5 km.
Uimarannalta rakennuksen takaa polkua 150 metriä venepaikalle, siitä polkua vasemmalle ylös 100m.
Sähkölinjan alla 100 m oikealle, seuraavaa polkua alas rantaan 100 m, rantapolkua vasemmalle 100 m.
Veikontien päästä alas rantaan lähtevä polku 150 m, liittyy reittiin tässä kohtaa. Rantapolkua eteenpäin 200 m,Veikontien polulta vasemmalle.

Lahden länsiranta on enimmäkseen vanhaa järeää kuusimetsää. Kohta tulee eteen 1740-luvulla rakennetun Joensuun-Lieksan tien pohja, missä on venevalkama. Tie rakennettiin, kun hallintotie Savonlinna-Tohmajärvi-Lieksa jäi Venäjän puolelle alkuosaltaan.Tien pohja on jäänyt voimalaitoksen nostamien vesien alle. Tässä kohtaa on ollut Tamppipuro, missä toimi Tamppimylly. Villasta tampattiin veden voimalla sarkaa vaatteisiin. Tie erottuu selvästi vastarannalla, minne on pengerretty pitkä nousu.

Vanhaa tienpohjaa ylös 150 m, sitten oikealle. Nyt kuuluu ensimmäisen kerran Louhiojan vesien solina tai kohinakin, jos vettä on enemmän. Oja virtaa tiheän metsän takana näkymättömissä kivistä ja suurten lohkareiden reunustamaa uomaansa. Nimi Louhioja on syntynyt tällä tavoin.

Loirantietä oikealle 500 m. Louhiojalla on tässä useampikin uoma ja patokin on rakennettu.. Komeat kivikot näkyvät hyvin tielle. Tullaan sillalle, minkä alla virtaa suora perattu uoma. Silta on vahvaa tekoa, se kuuluu Salpalinjan rakennelmiin osana huoltotietä ja se on rakennettu 1940-luvulla kestämään raskasta sotakalustoa.

Sillalta eteenpäin Loirantietä vajaa 100 metriä ja polku kääntyy oikealle, 100 metriä ja ylös metsään vasemmalle. Louhiojan rotko näkyy ylhäältä yllättävän syvänä.

Aluksi polku kulkee koivikon reunaa, sitten sekametsää. Parisataa metriä eteenpäin, ja polku nousee korkeimmalle kohdalleen, kalliolta avautuu metsäinen maisema.

Polkua ja metsäkoneen ajouraa eteenpäin 200 m, sähkölinjan alitse ja laskeudutaan Louhiojan lahden rantaan lenkin suurinta alamäkeä n. 150 m. Rantapolkua noin 150 metriä ja taas ollaan vanhan Joensuun- Lieksan tien pohjalla, pitkä nousu on varmasti hevosaikana ottanut lujille. Tien kohdalla on ollut uimapaikka, vähässä käytössä pohja on mutaantunut.

Taas eteenpäin 150 metriä rantapolulla, sammalpohjaisessa kuusikossa piileksii kalamiesten vaatimaton laavu, mikä tarjoaa jonkunlaisen sateensuojan ja eväiden syöntipaikan.

Pikkuisen konstikas ojan ylitys on edessä 100 metrin päässä, sen jälkeen polku alkaa seurata hakkuuaukon reunaa. Kaupungin "virkistysaluemetsän" reunaan on 300 m, tässä voi poiketa rantaan vanhaa tilustien pohjaa, se on peräisin ajalta, kun nykyinen lahden pohja oli peltoa ja. Kolme isoa monttua ovat Salpalinjan perua (tuliasemia?).

Sitten vielä 200 m ja tullaan kevyen liikenteen väylälle, sitä ennen on taiteiltava ojan yli puita myöten. Oikealle vielä puoli kilometriä ja uimarannalla ollaan.