Historia
Ensimmäiset merkinnät Louhiojan alueen asutuksesta löytyvät 1700-luvun alkupuolelta, jolloin alueella oli kaksi taloa. Jo vuonna 1810 Louhiojalla oli kahdeksan taloa. Vuosisadan loppupuolella kylä alkoi kasvaa voimakkaasti. Pielisjoen kanavointi aloitettiin Kaltimon osalta 1876 ja puuhiomon rakentaminen 1897. Lisäksi alkoi sahaustoiminta ja rautatie valmistui 1910. Näiden avautuneiden työpaikkojen myötä alueelle tuli uutta asutusta. Sotien jälkeen puuhiomon omistaja Oy Kaukas Ab antoi perheellisille rintamatyöntekijöilleen asutustontteja kymmenen kappaletta.
Ensimmäinen kauppa perustettiin Louhiojalle vuonna 1875. Enon Yleinen Osuusliike avasi myymälän Louhiojalle 1920-luvun alkupuolella. Sodan jälkeen 1950-60 luvuilla oli kylällä jopa neljä kauppaa. Louhiojan vireästä elinkeinotoiminnasta kertoo sekin, että kylälle oli keskittynyt lähemmäs kymmenkunta kuorma-autoilijaa. Useimmissa talouksissa oli myös oma lehmä turvaamassa maidon saannin. Sodan jälkeisinä vuosina alueelle saatiin yhteislaidun, jolla käyskenteli enimmillään yli 15 lehmää.
Alueen koululaitos on saanut alkunsa puuhiomon aloitteesta. Kaltimon koulu on aloittanut toimintansa tehtaan vuokraamissa tiloissa vuonna 1910. Myöhemmin koulu on rakennettu Kaukaan järjestämälle tontille Heikuranvaaralle. Koulu paloi vuonna 1953. Uusi koulu rakennettiin Louhiojalle sen nykyiselle paikalle vuonna 1957. Kolmen kilometrin säteellä nykyisestä koulusta on ollut kaksi muutakin koulua, Novikan koulu vuosina 1937-1967 sekä Niloksen koulu noin vuosikymmenen 50-luvulla.
Oman lisänsä kylän elämään on tuonut Enon työväentalo, joka on vihitty käyttöönsä 1925 ja oli käytössä 1950-luvun lopulle saakka kunnes uusi talo valmistui kirkonkylään.
Louhioja on ollut myöskin lestadiolaisten suuntien merkittävää toiminta-aluetta, sillä esikoislestadiolaisilla on nykyisin jo kolmas rukoushuone käytössä. Näistä ensimmäinen paloi vuonna 1942. Uusheränneiden suunnalle valmistui oma rukoushuone vuonna 1933 Elovaaraan.
Suurimmillaan asukasmäärä Louhiojalla oli sotien jälkeisinä vuosina, jolloin siirtoväki etsi uusia asuinpaikkoja ja perheet olivat muutenkin suurempia. Viime vuosina ovat louhiojalaiset aloittaneet tehokkaan kyläkampanjan väkimäärän lisäämiseksi ja palvelujen säilyttämiseksi.
Lisää kylämme historiasta voit lukea mm. seuraavista kirjoista:
Elina Makkonen : Tehtaalaislapsuus Kaltimossa - muistoja pahvitehtaalta
Tarja Vänskä-Kauhanen : Kahden talon talkoot - Enon työväenyhdistys 85 vuotta
Toivo Räty : Elettyä elämää Enolaisittain
Ismo Björn : Enon historia 1860-1967
Ensimmäinen kauppa perustettiin Louhiojalle vuonna 1875. Enon Yleinen Osuusliike avasi myymälän Louhiojalle 1920-luvun alkupuolella. Sodan jälkeen 1950-60 luvuilla oli kylällä jopa neljä kauppaa. Louhiojan vireästä elinkeinotoiminnasta kertoo sekin, että kylälle oli keskittynyt lähemmäs kymmenkunta kuorma-autoilijaa. Useimmissa talouksissa oli myös oma lehmä turvaamassa maidon saannin. Sodan jälkeisinä vuosina alueelle saatiin yhteislaidun, jolla käyskenteli enimmillään yli 15 lehmää.
Alueen koululaitos on saanut alkunsa puuhiomon aloitteesta. Kaltimon koulu on aloittanut toimintansa tehtaan vuokraamissa tiloissa vuonna 1910. Myöhemmin koulu on rakennettu Kaukaan järjestämälle tontille Heikuranvaaralle. Koulu paloi vuonna 1953. Uusi koulu rakennettiin Louhiojalle sen nykyiselle paikalle vuonna 1957. Kolmen kilometrin säteellä nykyisestä koulusta on ollut kaksi muutakin koulua, Novikan koulu vuosina 1937-1967 sekä Niloksen koulu noin vuosikymmenen 50-luvulla.
Oman lisänsä kylän elämään on tuonut Enon työväentalo, joka on vihitty käyttöönsä 1925 ja oli käytössä 1950-luvun lopulle saakka kunnes uusi talo valmistui kirkonkylään.
Louhioja on ollut myöskin lestadiolaisten suuntien merkittävää toiminta-aluetta, sillä esikoislestadiolaisilla on nykyisin jo kolmas rukoushuone käytössä. Näistä ensimmäinen paloi vuonna 1942. Uusheränneiden suunnalle valmistui oma rukoushuone vuonna 1933 Elovaaraan.
Suurimmillaan asukasmäärä Louhiojalla oli sotien jälkeisinä vuosina, jolloin siirtoväki etsi uusia asuinpaikkoja ja perheet olivat muutenkin suurempia. Viime vuosina ovat louhiojalaiset aloittaneet tehokkaan kyläkampanjan väkimäärän lisäämiseksi ja palvelujen säilyttämiseksi.
Lisää kylämme historiasta voit lukea mm. seuraavista kirjoista:
Elina Makkonen : Tehtaalaislapsuus Kaltimossa - muistoja pahvitehtaalta
Tarja Vänskä-Kauhanen : Kahden talon talkoot - Enon työväenyhdistys 85 vuotta
Toivo Räty : Elettyä elämää Enolaisittain
Ismo Björn : Enon historia 1860-1967